perjantai 14. joulukuuta 2012

Timss ja Prilss

Jäin sormi suussa ihmettelemään juuri julkaistun koululaisten oppimistuloksia ja opiskelumotivaatiota selvittävää tutkimusta (Timss ja Prilss tutkimukset). Tuloksiin voit itsekin tutustua Jyväskylän yliopiston koulutus- ja tutkimuslaitoksen sivuilla.

Lasten osaaminen on hyvää mutta motivaatio hukassa. Tässä yhtälössä minua jäi mietityttämään se, mistä lapset saavat tietonsa, jos koulunkäynti on ” ihan sama”. Tiedon siirtyminen tai omaksuminen näyttää olevan ihan eri asia kuin koulun käynti. Minulle se on lohduttava tieto ainakin poikien puolesta. Samalla uskoni monipuoliseen ja kehittyvään mehiläishoidon opetukseen vahvistui.

Pojat jäävät jälkeen jo neljännellä luokalla tytöistä lukuinnostuksessa ja taidotkin ovat erilaisia kuin tytöillä. Kasiluokan tuloksien varaan en niin paljon laskisi, sillä poikien päässä velloo hormonien meri ja tulevaisuutta on näkyvissä viiden sekunnin päähän. Tytöthän ovat kasiluokalla valovuoden poikia ”vanhempia”. Liekö tuo se elämänvaihe, jossa syntyvät mehiläishoidon opiskelussakin näkyvät erot naisten ja miesten välillä. Naiset suunnittelevat monesti maltillisia ja pienemmässä mittakaavassa menestyviä tarhauksia. Miehet taas etenevät usein riskillä ja suurempia linjoja piirrellen.

Lueskelin kasan verkko-opetuksen oppikirjoja valmistautuessani mehiläishoidon e-opetukseen. Vaikka oma opiskelu aina pysyy kesken tässä asiassa, niin hämmästyin sitä teoriahöttöä, joka verhoaa suoraviivaista ja selkeää opettamista ja oppimista. Yksinkertainen tiedon siirtyminen, omaksuminen ja käyttäminen on piilotettu teoriakehyksiin, taulukoihin, oppimisprosessikuvauksiin ja suunnittelualustoihin kuin Keisari uusiin vaatteisiin. Tuntuu sille, että tieteellinen prosessi jyrää opetuksen ja oppimisen ilon. Kauas on kuljettu siitä, kun liehuvapartainen tietäjä jakoi viisauttaan ympärillä parveileville tiedonnälkäisille oppilaille arkiaskareiden lomassa. Siksi tarhoilla tapahtuva hyvätasoinen opetus on tärkeää. Se on ehdottomasti eri asia kuin hyvätasoinen mehiläishoito ja hunajan tuotanto. Sukua ne ovat, mutta eivät identtisiä kaksosia.

Onneksi nelosluokkalaiset eivät tiedä tai piut paut välittävät teorioista. He imuroivat sumeilematta englannin kielen, algoritmit ja koodaukset, maantieteen ja lemmikkieläinten biologian, graafiset taidot ja ennen kaikkea vuorovaikutuksen monet muodot suoraan ympäriltään monista eri lähteistä.Nelosluokkalaiset opettavat minua opettamaan. Käytän näitä taitoja mehiläishoidon opetuksessa. Jos joku väittää, että tarhaajien ikääntyminen on este tietoverkon käytölle, älkää uskoko, hän valehtelee tai ei tiedä. Muistaakseni yllä mainittu tutkimuslaitos sai selville pari vuotta sitten suuren salaisuuden: Yli 75-vuotiaiden tärkeimmäksi kokema palvelu on Internet yhteys.

torstai 6. joulukuuta 2012

Mehiläishoidon lento

Suomen mehiläistalous muuttuu ja kehittyy melkoista vauhtia. Mihin suuntaan matka vie? Yksikään viisas pää ei sitä pari vuotta sitten tiennyt, ja väitän että tieto muutoksesta on vähissä nytkin. Raiskion Sakari teki kaksi hyvää tutkimusta mehiläishoidon tilasta ja tulevaisuudesta. Selailin ne joutessani taas läpi ja mielenkiintoisinta luettavaa oli kolme eri tulevaisuuden vaihtoehtokuvausta.

Huono tulevaisuus, hyvä tulevaisuus ja todennäköinen tulevaisuus oli koottu lähes sadan mehiläishoitajan ja alan asiantuntijan lausumien perusteella yhteen. Ja mitä näkyi? Kaikista skenaarioista on jo toteutunut jotain. Elämme nyt yhtä aikaa huonossa, hyvässä ja todennäköisessä mehiläishoidon tulevaisuudessa muutaman vuoden takaa katsottuna.

Mitä tästä voi päätellä? Sen, että vain riittävän korkealle asetetulla tavoitteella tai unelmalla on merkitystä. Keinot tavoitteen saavuttamiseen on aina haettava huonossa, hyvässä tai todennäköisessä ympäristössä. Kaikki nämä toimintaympäristöt ovat tavoitteeseen nähden samanarvoisia ja tulevat aina muodossa tai toisessa toteutumaan. Tulevaisuus nimittäin toteutuu ja aika kuluu, tahdoimme sitä tai emme.

Siksi kannattaa rakentaa suomalaisesta mehiläishoidosta merkittävä elinkeino, lisätä oman maan kotimaisen hunajan kulutus kaksinkertaiseksi ja hakea tuotannon kehittyessä kotimaan tuotantoon verrattuna isommat ja paremmat markkinat hunajan viennistä. Tämä onnistuu vain keskittymällä siihen, miten se tehdään. Koskaan se ei onnistu, jos vain arvaillaan miksi se ei voi toteutua. Käykääpä vilkaisemassa Sakarin töitä.
(em. tietoa löytyy julkaisun sivuilta 26 ja 27)