Emonkasvatuksen salatiedettä

Toukansiirtoon perustuva emonkasvatuksen perustekniikka on ollut kaikkein luettavissa ja opiskeltavissa ihan suomen kielellä jo sata vuotta. Silti oman työtekniikkaa on enemmän tai vähemmän piiloteltu muilta ja toukansiirrot on tehty omissa oloissaan emonkasvatuksen salatiedettä hartaudella harjoittaen. Tästäkin syystä on syntynyt kuva vaikeasta, saavuttamattomasta ja vähintäänkin kannattamattomasta prosessista, johon ei ole syytä näppejään sotkea.

Kehittynyt mehiläistalous ja emonkasvatus ovat aina yhteydessä toisiinsa. Tämä voi olla saman yrityksen sisällä tapahtuvaa toimintaa tai yritysten välistä alan sisäistä kauppaa. Hunajaa, pölytyspalveluja tai mehiläisiä tuottavat tarhaukset haluavat 1) riittävän määrän 2) tietyn laatuisia emoja 3) oikeaan aikaan. Nämä kolme asiaa halutaan varmistaa. Yrityksen toiminnan suunnittelu pyritään näin pitämään mehiläistarhaajan varassa eikä sitä jätetä mehiläisten varaan.

Valitettavasti emojen ja sitä kautta mehiläispesien saatavuus, laatu ja määrä ovat Suomessa olleet mehiläisten ja Välimeren seudun emonkasvattajien varassa. Ajelehdimme passiivisina emojen tuontivirrassa muutamia vaatimattomia vastavirtaan melojaa lukuun ottamatta. Nämäkin omatoimiset valtavirtaa vastaan toimivat suomalaiset emonkasvattajat tuottavat emoja lähinnä omaan tarpeeseen. He haluavat varmistaa yllä mainitut kolme kehittyvän mehiläistarhauksen välttämätöntä vaatimusta.

Miten sitten otetaan iso mela kouraan ja käännetään kotimaista emonkasvatusta alan todellisten tarpeiden suuntaan?

1) Emonkasvatustekniikkaa on nopeasti kehitettävä meille sopivaksi. Pitää kopioida yksityiskohtaisesti ammattitekniikoita maailmalta ja kiinnittää huomio kriittisiin kohtiin. Olen tehnyt emonkasvatuksen kriittisten kohtien alustava analyysin. Sen perusteella voin sanoa, että meillä on mahdollista saada samalla emonkasvatukseen käytetyllä työllä paljon parempi tulos. Se syntyy rutiininomaisia yksityiskohtia kehittämällä olemassa olevaa tietoa soveltamalla.

2) Ympärivuotisen aikataulutuksen järjestelmällinen kehittäminen. Emonkasvatus on hyvin lyhyt sesonkiluonteinen tapahtuma. Vain hyvä suunnittelu ja voimien keskittäminen kahden kuukauden ajanjaksoon mahdollistaa onnistuneen emonkasvatuksen. Tähän liittyy yritysten tai niiden tiettyjen toimintojen erikoistuminen emonkasvatukseen.

3) Emojen saatavuutta pitää parantaa. Tähän liittyy jaoketekniikan laaja-alaisempi käyttöönotto. Mehiläisten hoitostrategian kehittäminen on edessä ja tämä mahdollistaa tarhauksen merkittävän tehokkuuden lisäyksen. Keskisadon kasvu, terveemmät mehiläiset, markkinatilanteen mukaan joustava tuotannon koko, laadukas ja monipuolinen mehiläiskauppa ym. Tarhauksemme ei ole vielä lähelläkään kehittymisensä rajoja. Emonkasvatus on kehittämisen ydintoiminto.

4) Parempia mehiläiskantoja voi tuottaa samalla vaivalla kuin huonojakin. Kysymys on jalostukseen liittyvä tiedon soveltamisesta. Tilaa riittää kaikille halutuille kannoille ja roduille.

5) Emonkasvatuksen järjestelmällisellä kehittämisellä on aivan keskeinen vaikutus Suomen mehiläistarhauksen kehittymiseen. Yritysten välinen kauppa ja yhteistoiminta ovat luonnollinen osa ja nopeuttavat tätä työtä.

6) Ilman valmennusta yllä olevat toimet tuskin tulevat tapahtumaan.

Hunajan tuotannon odotusarvot

Odotamme lopultakin vähintään kohtalaista hunajavuotta. Toiset odottavat innolla ja toiset huolissaan ylituotantoriskin takia. Hunajaa tulee varmasti ennemmin tai myöhemmin enemmän kuin aiemmin. Markkinat suoratastaan huutavat Suomalaista hunajaa. Jo vuosia ennustettavissa ollut lisääntynyt kulutus ja samoin vientimarkkinoiden mahdollisuudet ovat realisoituneet yrittäjien kannalta karullakin tavalla meidän alalla.

Hunajan tuojat eivät sääliä tunne, vaan rökittävät suomalaisia hunajantuottajia surutta. Maksamme jo kolmannet oppirahat kotiläksyjen laiminlyönnin takia hunajamarkkinoilla. Ensimmäinen kerta tapahtui silloin, kun SAM opetti meille käytännössä hunajapakkausten tuotekuvan merkitys päivittäistavarakaupan myynnissä. Toinen kerta tapahtui silloin, kun hunajaa sattui tulemaan yli oman tarpeen ja hinta polkaistiin saman tien alle kahteen euroon kilolta. Kolmas kerta tapahtuu juuri nyt, kun tuontihunaja kaappaa suomalaisen hunajan markkinoita hunajan puutteen takia. Jokaisen liiketaloudessa toimivan hunajan pakkaamon on pakko tuoda tuontihunajaa markkinoille, mikäli siihen pystyy. Teettää taas vähän pirusti töitä vallata markkinat takaisin ja se työ on pakko myös tehdä.

Koko hunajamarkkina on muuttunut ja muuttumassa kovaa vauhti. Tulevaisuudessa tuotamme hunajaa, jolla a) kilpaillaan kotimaan päivittäistavara- ja suoramyynti markkinoilla erialisilla viestintä ja jakelustrategioilla ja b) haetaan yrityskohtaisia vientiratkaisuja. Näitä ei voi laitta tärkeysjärjestykseen vaan tärkeys riippuu hunajaa myyvän yrityksen liiketoimintastrategiasta. Kun uudella tavalla segmentoitunut toiminta kehittyy ja vakiintuu, ”ylituotanto” sana ei kuulu enää suomalaiseen mehiläishoidon terminologiaan.  

Talvitappioista kohti keväthoitoa

Talvitappiot alkavat pikku hiljaa selvitä. Kävimme läpi koulutusryhmän kanssa reilut 400 talveutusta. Tuhoutuneita pesiä on nyt reilut 60 eli talvitappio % on ryhmässämme 16,5. Vain muutaman pesän tuhoutumisen syy on epäselvä. Muutoin syyt vaihtelivat nälkiintymisestä, emottomuuteen ja liian heikkoon pesään. Muutamia Varroan tappamia pesiä kuuluu myös tuhoutuneiden pesien joukkoon. Alamme pikku hiljaa tuntea talvitappioiden syyt eikä tuntemattomia tuhoja esiinny kovin paljon.

Muutamassa nälkään kuolleessa pesässä mehiläiset ovat nälkiintyneet ”ruuan äärelle”. Talvipallo on ajautunut reunaan ja toisella puolella laatikkoa on täysinäisiä ruokakakkuja. Miksi syksyllä keskitetty talvipallo on siirtynyt toiseen laitaan? Joskus on väitetty, että talvipallo siirtyy auringon puolelle. Todennäköinen syy on kuitenkin siitepölyn sijainta syksyllä. Talvipallo asettuu ja nousee siitepölykakuille. Monesti ne asetetaan perinteisesti pesän toiseksi reunimmaisiksi kehiksi. Näin talvipallo ohjautuu reunaan.

Kevytpesissä esiintyi yllättävän paljon kosteutta. Kotimaiset valmisteet menestyivät koulun tarhoilla huonommin kuin ruotsalaisen mallin mukaan valmistetut pesät. Tosin aineisto oli liian pieni johtopäätösten tekoon, vain n. 30 pesää joista 10 ruotsalaisen mallin mukaisia kevytpesiä.

Varroa lisääntyi hirmuista vauhtia voimakkaan emojen munituksen myötä. Muutamissa pesissä oli jopa neljä emoa yhtä aikaa munimassa. Tällaiseen punkkien ruokapöytään eivät riitä tavallisen torjunnan konstit. Punkkeja on liikaa elokuussa, kun pesässä on vain yksi emo ja talvimehiläiset ovat kehittymässä. Jotenkin punkit on saatava moniemoisissa pesissä kontrolliin, mutta miten?

Meillä on puolet EVIRAn mehiläistautitutkimuksessa mukana olleista tarhaajista ilman esikotelomätää. Kun EKM:ää ei ole tarhauksessa, voi kakkuvaraston siitepölykakkuja käyttää vapaasti kevätkehityksen kiihdyttämiseen.  Pesiä voi tasata ja vahvistaa mielin määrin. Tämä helpottaa hoitoa, koska samanlaisten pesien hoito on sutjakkaa. Jaokkeita voi tehdä ilman esikotelomädän leviämisen pelkoa. Kaiken lisäksi kakkuvaraston kakut ovat kaikkien pesien tasavertaisessa käytössä.

Mikäli EKM on piilevänä tarhauksessa, kaikki edellä mainitut hoitotoimet kylvävät esikotelomätäitiöitä ympäri tarhausta. Koska EKM ei tapa pesää, vaan hidasta kehitystä ja heikentää pesää, putoaa keskisato ja talvehtimisedellytykset heikkenevät.

Pääsemme esikotelomädästä eroon viidessä vuodessa, kun jokainen Suomen tarhaaja tekee mehiläisiä säästävän saneerauksen vähintään viidennekselle tarhoistaan ensi kesän aikana. Hunajasato ei tästä alene yhtään vaan voi parantuakin. Miten säästävä saneeraus tehdään? Sen voitte opiskella mehiläistautikursseillamme.  

Kalustoa ja muovikrääsää

Pesälaakon materaalihinta 3 €,
valmistusaika n. 10 min
paino täynnä hunaja 15 kg

Mehiläiset ovat aina pesineet puissa. Puiset pesäkalustot on myös aina osattu tehdä itse niin pitkää kuin mehiläisiä on hoidettu pihapiireissä. Muovikulttuuri on vallannut alaa viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Olen kuitenkin varma siitä, että puiset pesälaatikot ja kehät ottavat paikkansa mehiläishoidossa.

Puukaluston tekninen kehittäminen on maannut paikoillaan sillä aikaa kun nk. kevytpesälaatikoita on kehitetty kaikin voimin. Puupesien materiaalit, valmistustekniikka, työkalut, materiaaliyhdistelmät, rakenteet ja käyttö menevät uusiksi seuraavan viiden vuoden aikana.

Muovikalusto saa kunnon kilpailijan, joka tulee monella rintamalla syrjäyttämään nykyiset kevytpesälaatikot. Oman lusikkansa soppaan tuovat yhdistelmärakenteet, joissa suulakepuristeet yhdistyvät puisiin levy- ja listarakenteisiin erilasten liimoilla ja liimanaulauksilla. Kaikesta tästä hyötyy sekä harrastajatarhaaja että erityisesti tuotantoaan nopeasti kehittävä tuleva ammattilainen.

Uuden sukupolven puurakenteisten laatikoiden ylivoimatekijöinä tulevat olemaan samat asiat, joilla kevytpesät syrjäyttivät tämän kaluston muutamia vuosia sitten. Näitä ovat ergonomisuus, edullisuus, ja helppokäyttöisyys. Tämän lisäksi puukalustojen voittokulun takaa kaikille avoin valmistustekniikka, halpa ja helposti saatavissa oleva materiaali, tehokkaampi tuotantotekniikka tarhauksessa, helpompi tarhauksen koneellistaminen, esikotelomädän desinfiointimahdollisuus, hyvä talvehtiminen ja tehokas tuholaisturvallisuus.

Hunajalaatikot tulevat olemaan kevyempiä ja halvempia, kehät hyvin paljon halvempia ja helppokäyttöisempiä, hoitotekniikka paljon yksinkertaisempaa, sadonkorjuu nopeampaa ja ergonomisempaa, hunajan linkous helpompaa ja tehokkaampaa sekä lajihunajien tuotanto paremmin mahdollista. Kaluston nostoon ja siirtoon käytettävät koneet yleistyvät. Kaiken lisäksi jokainen voi tehdä helposti kalustonsa itse, jos vain haluaa. Tämä alentaa entisestään investointitarvetta ja mahdollistaa kehittyvä tarhaajan panostuksen rahaa kuluttavista toiminnoista tuottaviin toimintoihin eli hunajan tuotantoon ja myyntiin.

Kun räjäytämme innovatiivisen puukalustojen kehittämisen käyntiin Suomessa, vain mielikuvitus on rajana tuotantotekniikan tehokkuuden kehitykselle.

Pesäkauppaa

Viime kevät oli erikoisen vilkas ja minun kokemuksien mukaan omalaatuinen mehiläispesien myyntirupeama. Jotenkin siinä aukesi uusi sivu koko alalle. Vilkas pesien kysyntä johtui tietysti alan suosion kasvusta ja aloittavien tarhaajien määrän ripeästä lisääntymisestä. Pesäkauppa kihahti kuumaksi.

Ensimmäiset pesien kyselijät ilmaantuivat viime talvena jo tammikuun aikana. En ole aiemmin tällaista nähnyt. Tuskastuneita aloittavia tarhaajia etsi pesien myyjiä helmikuun lopulla ja maaliskuun alussa. Pesät jököttivät tällöin vielä hangen sisällä odottamassa puhdistuslentoa. Listasimme mehiläisten myyjät opiskelijoita varten ensimmäisen kerran maaliskuun alussa ja tilanne näytti hankalalle. Mistä saataisiin pesiä uusille ja laajentaville tarhaajille?

Pian tarhaajat pääsivät kuitenkin tarkastamaan pesiä ja myyjien määrä vähintäänkin kaksinkertaistui huhtikuun ja toukokuun aikana. Kaikille ostajille tuntui riittävän pesiä. Alettiin käymään myös mehiläispesien lähikauppaa paikallisilta harrastajatarhaajalta alkavalle tarhaajalle.

Kuviin ilmestyivät myös mehiläisten ammattikauppiaat. Perinteinen mehiläisten kauppa, jossa myydään kokonaisia talvehtivia pesiä keväällä ja kotimaisille emoille tehtyjä jaokkeita kesällä muuttui nopeasti. 

Myytävänä oli:

1. Talvehtineita normaalisti keväällä hoidettuja pesiä
2. Tuontiemojen avulla jaettuja pesiä eri vahvuisina 
3.  Pesiä, joista oli tuontiemoille tehty pieni jaoke, joka oli jätetty omistajalle ja sen jälkeen emäpesä oli laitettu myyntiin 
4.  Neljällä kehällä kapeaan laatikkoon toukokuussa tuontiemoille tehtyjä jaokkeita 
5. Viidellä kehällä tehtyjä jaokkeita, jotka oli tehty joko ennen Juhannusta tuontiemoille tai myöhemmin kotimaisille emoille
6. Tavalliseen tapaan normaaliin 9 – 10 -kehäiseen laatikkoon kotimaisille emoille tehtyjä jaokkeita
7. Myytiin myös parvia, erilaisia jaokkeita, jotka kasvattivat itse emonsa joko parvikennosta tai hätäkennosta
8. Myös syksyllä lopettavien tarhaajien normaalisti hoidettuja pesiä tuli myyntiin sadonkorjuun jälkeen

Toki monimuotoista pesäkauppaa on harjoitettu ennenkin, mutta kun kysyntä kasvoi niin ”tuotekehitys” lähti käyntiin. Halua oli joskus enemmän kuin osaamista. Ongelmia aiheuttivat esikotelomätä, pesien vahvuus, vihaisuus, parveilu ja kesän 2012 harvinaisen heikko hunajasato.

Alun perin koulutustarpeita varten meiltä Hunajaluotsista tulee ulos Mehiläiskaupan opas – tietoa myyjille ja ostajille. Opas tulee pikkurahalla myyntiin ennen puhdistuslentoja.

P.S. Hesarin tämänpäiväinen pääkirjoitus käsitteli EFSA:n julkaisemaa raporttia neonikotinoidien vaikutuksista mehiläistuhojen aiheuttajana. Mehiläistutkimus Suomessa on kuollut, Eläköön tutkimus!

Timss ja Prilss

Jäin sormi suussa ihmettelemään juuri julkaistun koululaisten oppimistuloksia ja opiskelumotivaatiota selvittävää tutkimusta (Timss ja Prilss tutkimukset). Tuloksiin voit itsekin tutustua Jyväskylän yliopiston koulutus- ja tutkimuslaitoksen sivuilla.

Lasten osaaminen on hyvää mutta motivaatio hukassa. Tässä yhtälössä minua jäi mietityttämään se, mistä lapset saavat tietonsa, jos koulunkäynti on ” ihan sama”. Tiedon siirtyminen tai omaksuminen näyttää olevan ihan eri asia kuin koulun käynti. Minulle se on lohduttava tieto ainakin poikien puolesta. Samalla uskoni monipuoliseen ja kehittyvään mehiläishoidon opetukseen vahvistui.

Pojat jäävät jälkeen jo neljännellä luokalla tytöistä lukuinnostuksessa ja taidotkin ovat erilaisia kuin tytöillä. Kasiluokan tuloksien varaan en niin paljon laskisi, sillä poikien päässä velloo hormonien meri ja tulevaisuutta on näkyvissä viiden sekunnin päähän. Tytöthän ovat kasiluokalla valovuoden poikia ”vanhempia”. Liekö tuo se elämänvaihe, jossa syntyvät mehiläishoidon opiskelussakin näkyvät erot naisten ja miesten välillä. Naiset suunnittelevat monesti maltillisia ja pienemmässä mittakaavassa menestyviä tarhauksia. Miehet taas etenevät usein riskillä ja suurempia linjoja piirrellen.

Lueskelin kasan verkko-opetuksen oppikirjoja valmistautuessani mehiläishoidon e-opetukseen. Vaikka oma opiskelu aina pysyy kesken tässä asiassa, niin hämmästyin sitä teoriahöttöä, joka verhoaa suoraviivaista ja selkeää opettamista ja oppimista. Yksinkertainen tiedon siirtyminen, omaksuminen ja käyttäminen on piilotettu teoriakehyksiin, taulukoihin, oppimisprosessikuvauksiin ja suunnittelualustoihin kuin Keisari uusiin vaatteisiin. Tuntuu sille, että tieteellinen prosessi jyrää opetuksen ja oppimisen ilon. Kauas on kuljettu siitä, kun liehuvapartainen tietäjä jakoi viisauttaan ympärillä parveileville tiedonnälkäisille oppilaille arkiaskareiden lomassa. Siksi tarhoilla tapahtuva hyvätasoinen opetus on tärkeää. Se on ehdottomasti eri asia kuin hyvätasoinen mehiläishoito ja hunajan tuotanto. Sukua ne ovat, mutta eivät identtisiä kaksosia.

Onneksi nelosluokkalaiset eivät tiedä tai piut paut välittävät teorioista. He imuroivat sumeilematta englannin kielen, algoritmit ja koodaukset, maantieteen ja lemmikkieläinten biologian, graafiset taidot ja ennen kaikkea vuorovaikutuksen monet muodot suoraan ympäriltään monista eri lähteistä.Nelosluokkalaiset opettavat minua opettamaan. Käytän näitä taitoja mehiläishoidon opetuksessa. Jos joku väittää, että tarhaajien ikääntyminen on este tietoverkon käytölle, älkää uskoko, hän valehtelee tai ei tiedä. Muistaakseni yllä mainittu tutkimuslaitos sai selville pari vuotta sitten suuren salaisuuden: Yli 75-vuotiaiden tärkeimmäksi kokema palvelu on Internet yhteys.

Mehiläishoidon lento

Suomen mehiläistalous muuttuu ja kehittyy melkoista vauhtia. Mihin suuntaan matka vie? Yksikään viisas pää ei sitä pari vuotta sitten tiennyt, ja väitän että tieto muutoksesta on vähissä nytkin. Raiskion Sakari teki kaksi hyvää tutkimusta mehiläishoidon tilasta ja tulevaisuudesta. Selailin ne joutessani taas läpi ja mielenkiintoisinta luettavaa oli kolme eri tulevaisuuden vaihtoehtokuvausta.

Huono tulevaisuus, hyvä tulevaisuus ja todennäköinen tulevaisuus oli koottu lähes sadan mehiläishoitajan ja alan asiantuntijan lausumien perusteella yhteen. Ja mitä näkyi? Kaikista skenaarioista on jo toteutunut jotain. Elämme nyt yhtä aikaa huonossa, hyvässä ja todennäköisessä mehiläishoidon tulevaisuudessa muutaman vuoden takaa katsottuna.

Mitä tästä voi päätellä? Sen, että vain riittävän korkealle asetetulla tavoitteella tai unelmalla on merkitystä. Keinot tavoitteen saavuttamiseen on aina haettava huonossa, hyvässä tai todennäköisessä ympäristössä. Kaikki nämä toimintaympäristöt ovat tavoitteeseen nähden samanarvoisia ja tulevat aina muodossa tai toisessa toteutumaan. Tulevaisuus nimittäin toteutuu ja aika kuluu, tahdoimme sitä tai emme.

Siksi kannattaa rakentaa suomalaisesta mehiläishoidosta merkittävä elinkeino, lisätä oman maan kotimaisen hunajan kulutus kaksinkertaiseksi ja hakea tuotannon kehittyessä kotimaan tuotantoon verrattuna isommat ja paremmat markkinat hunajan viennistä. Tämä onnistuu vain keskittymällä siihen, miten se tehdään. Koskaan se ei onnistu, jos vain arvaillaan miksi se ei voi toteutua. Käykääpä vilkaisemassa Sakarin töitä.

(em. tietoa löytyy julkaisun sivuilta 26 ja 27)